Kasvihuone 3.0

Viikonloppuna silmiin osui telkkuohjelma, jossa tanskalainen patumies hääräsi kasvihuoneessaan. Että oli patulla kaunis, viktoriaaninen kasvari! Ja iso! Tosin tyyppi tuhlas kasvarinsa kukkien kasvattamiseen. No, kai Tanskassa on sitten niin lämmin, että siellä kasvaa ruoka ulkona.

Miehen kanssa ryhdyttiin heti miettimään, millainen ois kasvari 3.0 (1.0:ssa oli kasvualtaat, 2.0 on tää nykyinen versio.). Kasvarin tulisi tietysti olla ISO, niin iso, että sinne mahtuis kasvien lisäksi oleskeluryhmä, erinäisiä hyllyköitä ja kuvassa oleva mullipöytä (ei liity lehmiin. Hämäläiset vain eivät osaa sanoa sanoja joissa on lt, vrt. pelti - pelli). Lattia olisi ehdottomasti laatoitettu nätiksi, ja kasvarin ympäristökin olisi laattaa, jolle voisi asettaa nättejä ruukkuja. Kasvarin perustus ois muurattua tiiltä, ja sitä ois useampi kerros. Sisäänkäynnin pitäisi olla sellainen, että koiratkin pääsisivät äippärin kanssa kastelemaan kasveja. Mutta siis sillai ihmisten tavalla kastelemaan; ei koirien tavalla...

Lasi ja puu olisivat kauniit materiaalit, mutta pleksi ja alumiini käytännöllisemmät. Kunhan se ois sellaista megapaksua pleksiä, tai mitä kennomuovia hän nyt onkaan, jotta pakkanen pysyisi hyvin loitolla, eikä pleksit aina lentelis tuulella pitkin tonttia.

Siellä me sitten aamukahviteltais kasvien keskellä ja napsittais leivän päälle tuoreita tomaatteja ja yrttejä. Sitten mä opettelisin esikasvattamaan taimenalkuja kasvarissa, jotta aina kun nyhtää kasvimaalta jotain irti, ois heti laittaa uutta kasvamaan tilalle. Suomen lyhyellä kasvukaudella kun ei tuo succession sowing oikein onnistu.

Tilaa megaisolle kasvarille kyllä olisi, mutta se nielisi kyllä paljon rahaakin. Ja toisaalta aika masentavaa rakentaa jotain kasvaria, kun voisi asua elämiseen soveltuvassa maassa, jossa tomaatintaimet kasvaa junaradallakin...