Uuden puutarhan huumassa 7 vuotta sitten tuli istutettua kasveja sinne sun tänne, eikä lajikkeista tietenkään ollut vähän ajan päästä enää mitään muistikuvaa. Jossain vaiheessa aloin säästää taimien nimikylttejä ja tyhjiä siemenpusseja, jotta jäisi edes jokin jälki meikäläisen puutarhahistoriasta.Viime talvena hankin parit valokuvakansiot ja tallensin lippuset ja lappuset niihin. Hyvien lajikkeiden kohdalle liimasin vielä nootin, jotta muistan mitä kannattaa toistekin kokeilla. Samoin huonojen kohdalle merkkasin, että tätä kannattaa välttää. Kansiosta myös näkee nopsaan, mitkä siemenet loppuivat edellisvuonna.
Kyllä tää puutarhahomma alkaa kohta olla hanskassa ja dokumentointi kohdallaan.
Fiksu systeemi! Meitsillä hytisee vain kaksi kasvia kuplamuovin alla parvekkeella, ja johan toisen nimi unohtui. Kunnes löysin läpyskän parvekekirjan välistä. Kärhö on Niobe ja ruusu Sympathie. Vaikka ei sillä niin hurjan suurta merkitystä ole, mutta esim. kärhöillä leikkauskohdat vaihtelee. Ja nyt pitäis muistaa oliko Niobe kolmannesta vai toisesta silmusta. Tai voi olla ettei näillä pakkasilla tarvitse enää pohtia. Tuskin ovat hengissä keväällä.
VastaaPoistaMä koin herätyksen, kun kasvatin kammottavan kitkerää kurkkua. Oli pakko laittaa lajikkeen nimi johonkin ylös, ettei ikänään enää siihen sorru.
VastaaPoistaKansiota vois kyllä pimpata siten, että merkkais myös sen, mihin kohti mikäkin kasvi on istutettu. Enhän mä yhtä karviaispensasta toisesta erota sitten millään.
Paras perhealbumi ikinä! :-D Pitäis vielä lisätä siihen kuva kasvista isona.
VastaaPoista