Luokkaretkeilyä

Pikkusiskon kanssa päätettiin jo vuosia sitten, että aina kevään korvalla tehdään inspiroiva pyhiinvaellus, a.k.a luokkaretki, johonkin kasvikohteeseen, jotta saadaan kasvukausi potkaistua näyttävästi käyntiin ja koko talven kestänyt odotus lopetettua multaan ja taimipurkkeihin.

Pari vuotta suunnattiin Salon ABC:n kautta (luokkaretkellä tulee aina nälkä) Turkuun Kauppilaan. Ah, sitä mahtavaa taimivalikoimaa! Ja ah, sitä taimien tunkemista siskon autoon, etenkin kun johtoajatuksena retkillä on, että kaikkea pitää ostaa, mitä tekee mieli. Mikään ei saa jäädä harmittamaan jälkeenpäin.

Joskus lämpimiksemme puhuttiin, että voitais lähteä merta edemmäs kalaan: Viron kärhötarhoille, Ruotsiin ostamaan pelargoneja, Englantiin Chelsea Flower Showhun. Vanha anglofiili herkistyi ajatuksesta päästä harrastamaan puutarhaa Englantiin, ja niinpä keväällä 2007 odotti postilaatikossa Royal Horticultural Societyn lähettämät, hologrammilla varustetut liput Chelseaan. Siellä upeiden ruusujen ja iiristen keskellä tuli taas kirottua meidän esi-isiä, jotka jonkin brainfartin ansiosta päätyivät Suomeen asumaan. Vanha brittipatu meitä kuitenkin lohdutti, että jopa Siperiassa kasvaa kaktuksia - kunhan ne ovat tuplalasien takana sisätiloissa.

Jahka klaanin nuorimmat tuosta vähän kasvavat, sitten taas keksitään jotain kivaa retkikohdetta. Ja ainahan keväällä tehdään esiretki Pirilään, jotta pääsee fiiliksiin. Oispa jo se!