Pesto Genovese

Nurmikko alkoi jo näyttää viidakolta, joten tihkusadetta uhmaten surruttelin ruohonleikkurin kanssa pitkin pihaa. Lopulta nurmikkoa oli enemmän sisätiloissa kuin ulkona, kun 8 pieneen tassuun ja omiin kenkiini tarttui tukkokaupalla märkää ruohosilppua.

Seuraavaksi tarmonpuuska kohdistui kesäkukka-asetelmiin, joista osa päätyi jo kompostintäytteeksi, ja kasvimaihin, jotka pukkasivat komeasti vesiheinää ja ohdakkeita.

Intoa riitti vielä kasvihuoneeseenkin, josta pihalle lensivät satoa tuottamattomat pavut ja kukkimisen partaalla olevat basilikat. Bassut olivat kuitenkin vielä suht. hyvässä kunnossa, joten chef teki niistä monta rasiallista pestoa talven varalle. Kitchen Gardenissa ja Gardeners' Worldissä nimittäin väittävät, että pesto kestää pakastamista. Hiukan ollaan skeptisiä asian suhteen, mutta pakkohan tuota on kokeilla, kun ei siinä mitään menetäkään. Chefin pesto on niin huikean hyvää, että lohdullista ajatella sitä talvella, höyryävän pasta-annoksen päällä.

Uskollinen Burpless

Vaikka kesä on ollut hankala vihannespunkkeineen ja helteineen, vanha kunnon Burpless tasty green on tuottanut mukavasti hedelmää - jopa niin paljon, että chef sai muutamasta kappaleesta tehdä etikkakurkkuja talvea varten.

Muutamaa kurkkulajiketta olen kokeillut, mutta Burpless on ollut makein, mehukkain, maukkain, suurin ja silein. Parhaimpina vuosina se on tuottanut niin paljon satoa, että ei olla saatu kaikkea syötyä tuoreena, vaan ollaan tehty kurkkukeittoa ja jopa kuskattu kurkkuja kollegoille.

Yhä Burpless kukkii kovasti kasvarissa, ja ainakin yksi hedelmä sieltä vielä tulee, jahka sadesäästä huolimatta muistan käydä kurkkuja kastelemassa.

Tilliä vaiko kuminaa?

Kasvimaan kruunupäät alkoivat uhkaavasti taipua jo maata kohti, kunnes iski älynväläys: itämaisessa keittiössä käytetään tillinsiemeniä maustamaan ruokaa, joten mikseipä me luigi della casan kanssa kokeiltaisi samaa.

Varovasti napsaistiin makupalat suuhun ja yllätyttiin - tillinsiemenet maistuivat kuminalta! Ja koska kumpikin ollaan kuminafriikkejä, otettiin siemeniä reilusti talteen kuivatettaviksi, jotta voidaan talvella niitä piilottaa ruokiin ja leipätaikinoihin.

Toukokuussa istutetut tillit ovat jo kompostin täytteenä, mutta heinäkuussa istutetut tuottavat vielä satoa - suht. minimaalista satoa, mutta kuitenkin sen verran, että saadaan niistä maustetta etikkakurkuille ja kaloille.

Kesän kevyt kauppakassi

Keittiöpuutarhuroimisen yksi kliimaksi on kaupassa käyminen. Tai siis se, kun ei tartte juuri mitään kaupasta ostaa. Mauttomat ja raa'at/nahistuneet vihannekset, hedelmät ja yrtit saavat jäädä marketin hyllyille notkumaan. Meikämandoliinot ostavat vain kalaa, lihaa ja juustoja - kanssakaupustelijoiden pöyristykseksi, varmaan. Tai no, ehkä ne luulee meitä joksikin alakarppaajiksi tms. ruualla pelleilijöiksi.

Rahansäästöstä on tietenkin turha puhua mitään, sen verran kalliiksi tämä harrastus tulee multineen, lannoitteineen, siemenineen ja taimineen. Mutta toisaalta, sama raha voisi mennä pallon sohimiseen tikulla ympäri Suomen nurmikoita tai paatissa nököttämiseen keskellä tuulista järveä.

Syksyisin oppimiskäyrä kohoaa taivaisiin, kun pitää opetella ostamaan viheraineksia kaupasta. Monen monta kertaa ollaan tultu kaupasta kotiin täysin ilman vihanneksia, kun ei olla muistettu, että kasvukausi on lopussa. Onneksi siihen on vielä piiiitkä aika.

Valkosipulia siemenestä?

Keräsin ainokaisesta kukkivasta valkosipulista siemenet. Että ovat kauniita ja tuoksuvat huumaavasti! Ajattelin donkata ne valkosipulipenkkiin ihan vaan koemielessä, jotta näkee tuleeko niistä mitään. Oishan se huikeaa saada niistä "melkein ilmaista" satoa.

Tämän kesän omat valkosipulit saivat aikaan valkosipulihulluuden. Aiemmin valkosipuli on ollut vain mukava mauste, mutta nyt sitä tekee koko ajan mieli lisää. Viimeiset omat valkosipulit kuullotimme öljyssä ja laapimme sipulit ja öljyt maalaisleivän päälle. Meinasi taju lähteä, kun oli niin käsittämättömän hyvää.

Kaupan valkosipuleissa on aina ikävän tunkkainen, kellarimainen maku. Sydäntä särkee ajatella, että nyt ollaan niiden varassa taas 11 kk, ennen kuin omasta kasvimaasta alkaa saada makoisaa satoa. Vähän lohtua tuo idea kokonaisesta valkosipulipenkistä, josta ens heinäkuussa kiskotaan pulleita sipuleita ruokapöytään. Sitä odotellessa...

San Marzano -älynväläys

Gardeners' Worldissä Monty Don kertoo uudesta Italialaisiin puutarhoihin keskittyneestä TV-sarjastaan (Suomeen tämä sarja asap!!!) ja huomioi, miten vähän italialaiset panostavat maanparannukseen, kasteluun tai lannoittamiseen. San Marzanot saa siellä kasvaa ihan oman onnensa nojassa. Ei siis ihme, että meikäläisen taimet kiukuttelee, kun saavat koko ajan vettä ja ravinteita. Luigi della casakin muistutti, kuinka ollaan Italiassa nähty tomaattien kasvavan keskellä junarataa.

Ens vuonna pitää siis muistaa rääkätä italialaisia tomaatteja ja jättää ne täysin kastelematta ja lannoittamatta. Ehkä sitten satoakin tulee. Tai sitten kastella ne maidolla, sillä blossom end rot johtuu kalkinpuutteesta. Italiassahan maaperä ja vesi ovat kalkkipitoisempia kuin täällä.

San Marzano on blossom end rotin lisäksi yllättänyt järisyttävällä kasvuvoimallaan. Puskat kasvavat isoiksi ja tiheiksi, eikä niitä pysty mitenkään hallitsemaan. Varkaat saavat lisääntyä miten sun sattuu, sillä puskasta ei pysty erottamaan, mikä osa kasvia on mikäkin. Pari ihan ehjää ja kunnollista tomaattia ollaan saatu San Marzanosta maistaa, ja maku oli mahtavan makea ja tekstuuri juuri sopivan lihaisa kastiketomaatille. Harmittaa vietävästi, ettei siitä saada satoa enempää.

Suom. huom. Kuvassa ei ole San Marzano, vaan Black cherry. Meikäläisen San Marzano -kuvia ei kehtaa julkisesti esitellä.

Pakkastanssipäivä

Illan kirkas taivas ja alavilla kohdilla hönkivä kylmyys kertoivat selkeästi, mitä on tulossa. Paljoa ei ollut puutarhassa enää peiteltävää, joten harsotin vain kesäkurpparit ja siirsin parit paprikat kasvariin.

Kuura kimalteli aamulla nurmikolla ja mansikanlehdillä, ja naukseri pääsi aloittamaan talviaamujen rutiininsa: lenkiltä tullessa varastetaan narunjatkeelta hanska. Jos meidän fluffystiina olisi vielä hengissä, olisimme nähneet tänä aamuna pakkastanssin.

Jahka aurinko tuosta alkaa kohta lämmittää, täytyy käydä tekemässä damage check. Voi olla, että korianterit ja ruusupavut ovat kompostivalmiita. Ensi yöksi on luvattu lisää kylmää, mutta sitten alkavat sateet.