Viimeisestä esikasvatusurakasta tulikin toiseksi viimeinen, kun en vielä uskaltanut donkata ruusukaalta ja lukijalahjatuoksuherneitä multaan.Niiden sijaan multaan sukelsi kesäkurpitsa Scallop mixed, joka on sekoitus erivärisiä ufon muotoisia kurpitsoja. Viime kesänä Scallop mixed oli pettymys pienen sadon ja mauttomuuden takia, mutta täytyy antaa sille vielä toinen mahdollisuus. Jos ei tyyli parane, niin pitää palata Custard white -ufokurppariin, joka oli sekä satoisa että mahtavan maukas. Ufokurpparit on siitä kivoja, että niitä voi syödä sekä raakoina että kypsennettyinä. Ja ulkonäköhän on hätkähdyttävän hauska detalji sekä puutarhassa että ruokalautasella.
Keltaista kesäkurpitsaa kasvatan myös monikäyttöisyyden takia. Salaattiin ja wokkiin on kiva lisätä keltaista valopilkuksi. Gold rush on ehdoton suosikki ja peittoaa kyllä Soleilin, mutta Soleilin siemeniä oli vielä viime vuodelta jäljellä.
Butternutin siemenet ovat lojuneet siemenlaatikossa ties kuinka kauan. Kerran sain yhden yksilön kasvatettua ja odotin makuelämystä vesi kielellä, kun joka paikassa Butternutia niin kovasti hehkutettiin, mutta en saanut ihmeempiä säväreitä. Kokeillaan nyt vielä kerran, niin ainakin pääsen siemenistä eroon (joo, en todellakaan pysty heittämään siemeniä roskiin).
Arno Kasvi hehkutti spaghettikurpitsaa erinomaisena lisänä ruokapöytään, ja siitä innostuneena kasvatin sitä ekan kerran viime vuonna. Valitettavasti ensimmäinen siemensatsi ei itänyt, joten kasvatus alkoi sen verran myöhässä, ettei kovinkaan moni yksilö ehtinyt kypsyä. Spaghettikurpparin jäkyttävän iso koko oli yllätys. Onneksi meillä oli iso kattila, jossa kurpparin sai kypsennettyä. Maku oli kyllä mahtavan hyvä, joten tätä kurpparia meillä varmasti kasvatetaan joka vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti