Kurkun kasvatusta tuli alkujaan kokeiltua ihan vain siksi, että kuvissa kurkkuköynnökset näyttivät hauskoilta pitkine, roikkuvine hedelmineen. Ikimaailmassa en olisi osannut kuvitella, että se kaupan vihannesosaston mauton pötkäle on omasta kasvihuoneesta saatuna täynnä makua.Sattumalta heti ekana vuonna osuin loistavaan lajikkeeseen Burpless tasty green (jota britit kuvaavat "easy to digest". On niillä kumma ruuansulatus, jos tuo on heidän myyvin sloganinsa). Se innosti kasvattamaan kurkkua joka vuosi, vaikkakin Burpless on niin satoisa, että välillä joutuu pähkäilemään epätoivoissaan, mihin ihmeeseen niitä oikein käyttäisi.
Yhtenä vuonna kasvatin valkoista Long white -kurkkua, kun sitä mainostettiin maukkaaksi. Enpä ole eläissäni laittanut suuhun mitään niin kitkerää! Jopa voikukka jäi sille toiseksi. Etikkaliemeen säilöttynä se tosin oli erinomainen, sillä se säilytti rapsakkuutensa.
Picasso-lajiketta tuli myös kokeiltua, mutta se osoittautui ohueksi, mauttomaksi luiruksi. Toistaiseksi pysyttelen siis Burplessissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti