Muumioita ja punaposkia

9 vuoden ihmettelyn jälkeen punakanelit päättivät ruveta tehtailemaan omenia. Sato ei ole yltiöpäisen runsas, mutta sen verran iso, että täytyy oikein miettiä, mitä noilla tekisi. Ehkä vain pitää leipoa pakastimet täyteen omppupiirakkaa ja -muffareita, joilla sitten talven mittaan kerryttää rasvavarantoja, jottei tule kylmä. Luonto toki hoitelee osan sadosta istuttamalla lintujen nokkimiin reikiin muumiotautia, joten nurmikkoa täplittää joka päivä ruskeat, valkopilkulliset ompunraadot.

Harmittaa kyllä, että aikanaan tuli istutettua näitä leipomisomenoita herkutteluomenoiden sijaan. Mutta siinä vaiheessa ei tajunnut, että täällä päin voi kasvattaa makeampiakin lajikkeita, kuin noita pohjoisen kuivia ja kirpakoita vaivaisomenia.

Luumusatokaan ei päätä huimaa, eikä niitä harvoja hedelmiä suuhun asti meinaa saada, kun kuoret halkeilevat runsaiden sateiden takia, ja home hiipii halkeamista sisään. Mutta hyviä ne harvat ehjät ovat. Kasvavat vain niin korkealla, ettei tällaisella tappijalalla ole asiaa niiden poimimiseen.

Se toinen luumupuu on vielä hankkimatta, vaikka paikka sille jo löytyi. Jospa viimeistään ens kuussa puutarhaliikkeet alkaisivat tyhjentää varastojaan huippualennusten kera.