Kyllä nyt on leuhkimisen paikka: olen saanut kasvatettua ainakin 20 San Marzanoa. Maailman hankalin nirppanokkatomaatti nöyrtyi viimein ja suostui kypsyttämään muutaman hedelmän ilman, että alaosa mätänee. Makua niissä ei ole nimeksikään, mutta kastiketomaattejahan ne on, eikä tuorekäyttöön. Kastikkeeseen ne sopivatkin mainosti mössöisen tekstuurinsa ja vähäisen siemenistönsä vuoksi.
Tomaatit kypsyvät nyt tiuhaan tahtiin, joten kasvarista saa melkein joka päivä hakea saalista. Suurin osa menee tomaattikastikkeeksi talven varalle (tomaatteja, paprikajauhetta, muscovadoa, suolaa, mustapippuria); loput sellaisenaan suoraan suuhun tai chefin rakastamaan Joanne Harrisin tomaattipiirakkaan (muropohjan päällä ranskankermaa ja dijonia, ja niiden päällä tomaatteja, suolaa, timjamia ja mustapippuria).
Keittiössä leijuu huumaava tuoksu. Myös banaanikärpästen mielestä. Ne eivät osaa päättää kumpi on parempaa: tomaattikastike vai luigin punkku.
Meillä kasvoi nyt ekaa kertaa Marzano (sinun innostamana, kiitos) ja satokin on ollut ihan ookoo. Hidas se tuntuu olevan muihin verrattuna kypsyttelemään hedelmiä, mutta miten se sanonta menikään.
VastaaPoista