Puutarhurin oppivuodet IX

Tuulen ja tuiskun keskellä (kts. rikkinäinen kasvarin pleksi) lohduttaa kummasti, kun suunnittelee chefin kanssa kinkun jatkojalostusta omien ruusu- ja härkäpapujen kera. Eihän ne pakastamisen jälkeen enää niin hirmuisen hyviltä maistu, mutta ovatpa kuitenkin omin pikku kätösin kasvatettu ja siten oletusarvoisesti parempaa kuin kaupan anti.

Näin loppuvuodesta kuuluu tietysti muistella kulunutta puutarhavuotta, jotta hyvässä lykyssä välttyy samoilta virheiltä ensi vuonna.

Esikasvatus meni muuten putkeen, mutta hiukan liikaa lannoitin tomaatteja, jolloin niistä tuli kovin honteloita. Kitchen Gardenissa tosin sanottiin, ettei se haittaa, koska tomaatit voi sitten lopulliseen astiaansa istuttaa sen verran syvään, että ne pysyy tukevasti pystyssä. Tomaattihan köynnöskasvina kasvattaa varteensa juuria. Oli hämmästyttävää lukea, että alkuperäisessä ympäristössään tomskut kasvavat pitkin metsänpohjaa. Mutta siltikin meikäläisen tomskut oli ihan liian honteloita kasvaakseen kunnolla.

Kasvimaat istutettiin normaalia aiemmin, ja saman vois tehdä ens vuonna. Täytyy maaliskuun auringossa laittaa kasvimaiden päälle mustia jätesäkkejä, jotta ne sulaisivat nopeammin, ja sitten suojata istutukset harsoilla. Eikä harsoja saa poistaa kaalien ja porkkanoiden päältä, ennen kuin ne ovat tarpeeksi isoja uhmaamaan kirppoja ja kemppejä. Ja senkin jälkeen pitää kaalien yllä olla verkkoa kasvukauden loppuun saakka, jottei kaaliperhonen pääse munimaan. Ei kauheasti herätä ruokahalua, kun joutuu nyppimään paistuneita perhosentoukkia ruuastaan.

Kukkapenkkejä täytyy myös hyödyntää ruuan istutuksessa. Viime kesänä kirveli suorastaan riehaantui, kun sai kasvaa etupihan kukkapenkin kosteassa savessa. Ruusupapuja vois istuttaa pergoloiden viereen, jotta saavat koko vartensa mitalta tukea.

Ja heti ekana ei saa istuttaa kasvimaita tupaten täyteen, vaan pitää muistaa successional sowing: ensin istutetaan yksi rivi ja sitten parin viikon päästä toinen, jottei samaa kasvia tule yhtäkkiä jumalaton määrä. Niin, ja salaattia pitää muistaa istuttaa vielä heinäkuussa, jotta on syksyllä mitä poimia, vaikka heinäkuussa tuntuukin siltä, että koko kasvimaa on yhtä salaattia. Heinäkuussa on myös hyvä istuttaa porkkanoita - jostain syystä porkkanakemppi ei niitä enää siinä vaiheessa syö.

Luumut pitää muistaa poimia ajoissa. Ja kaikesta irtoavasta roippeesta tehdä koirille sosetta. Keltavadelmaa pitää tilata lisää, ja muistaa vattupenkistä kiskoa ylös se yksi luonnonvattu, joka oli päässyt mukaan puikahtamaan. Siemenperunat pitää ostaa ajoissa, sillä Siikli viedään suorastaan käsistä. Nicolakin on hyvää, mutta Siikli vielä parempaa.

Joka hetkestä pitää tietysti nauttia ja ottaa paljon valokuvia, joita katsella se 7 kk, minkä puutarhuri tässä maassa vuodesta sisätiloissa viettää.