Kirjaston ohi kulkiessa tulee aina syrjäsilmällä vilaistua alati kasvavaa lehtipinoa. Syksyllä lupasin, että talven pimeydessä käyn kriittisesti läpi sekä kirjat että lehdet ja laitan kirjaston siistiin kuntoon. Mutta kun niitä on niin paljon - sekä lehtiä että kirjoja. Ihan hirveä homma!Gardeners' Worldiä olen tilannut vuodesta 2005, joten sitä on iso pino. Ne kun on niin fiksuja, että tarjoavat rouvalle tilausta aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Mietin jo, että en tilaisi sitä enää, kun tilaus vuoden päästä loppuu, vaan alkaisin lukea vanhoja numeroita uudestaan. Puutarhurointi kun ei ole niin rakettitiedettä, etteikö samat asiat toistuisi alan lehdissä vuodesta toiseen. Uuden tilauksen tekeminen olisi rahan tuhlausta.
Vanhojen lehtien plärääminen ei kuitenkaan hirveästi innosta. Toisaalta tietty niistä vois napsia irti ja mapittaa sellaiset sivut, joissa on hyvää asiaa. Mutta sääli repiä kauniita lehtiä. Ja sääli heittää niitä keräyslaatikkoonkaan. Ehkä ne vois niputtaa ja donkata johonkin divariin? Vai harrastaako ihmiset nykyään enää divareja?
Puutarhaharrastus on hyvin moniongelmainen laji.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti