Jos joutuisi valitsemaan

Taannoin Kitchen Gardenissa papat pohtivat, mitä vihanneksia priorisoisivat, jos heillä olisi vain hyvin vähän tilaa kasvimaalle. Itsellä ei ole tuota ongelmaa ollut, kiitos raksavastaavan myöntymisen joka ikiseen kasvimaan laajennukseen, mutta mielenkiintoista silti miettiä, mitä kasvattaisi ja mitä jättäisi pitkin hampain pois.

Moni priorisoi rahan: miksi kasvattaa vihanneksia, joita saa halvalla kaupasta. Ihan hyvä pointti, mutta ovathan ne oman maan porkkanat (jos ei kempit niitä vie >:-/ ) ja potut (jos ei etanat niitä vie >:-/ )paljon paremman makuisia ja tuoreempia kuin kaupan versiot. Ja hyvässä lykyssä silkkaa luomua.

Eikä kaupassa tietenkään ole tarjolla sellaista lajikkeiden ja värien kirjoa, mitä siemenpusseista saa. Jos haluat makeampaa/kirpeämpää/punaisempaa/violetimpaa/isompaa/pienempää, niin marketissa kiroamisen sijaan sen kun vain kliksuttelee muutaman kerran hiirtä internetissä.

Vihanneksen koko tietysti ois ensimmäinen, mistä nipistäisi, eli hyvästi suuret kaalikasvit, kesäkurpitsat, maissit ja parsat. Ellei sitten istuttaisi maisseja fiksusti niin, että ehtisi niiden alta saada sadon tai kaksi retiisejä ja salaatteja. Enkä mä usko voivani elää ilman oman maan parsakaalta. Se vain on niin ihanan pähkinäistä ja raikasta.

Ehkä sittenkin ensimmäisenä poistolistalle menisivät ne, joille on kyseisellä paikalla paljon tuholaisia, mikä meidän tapauksessa tarkoittaisi hyvästejä kaalikasveille ja porkkanoille. Paitsi jos olisi hyvä paikka, jossa esikasvattaa kaalit tarpeeksi isoiksi, jotta kirpat ei niitä enää tappaisi. Ja porkkanoille vois laittaa hämäyskasveja kasvamaan viereen (viime vuonna toimi tilli).

Mizunasta ja rucolasta en luopuisi, vaikka kirpat niitä järsivät. Fenkoliakin on pakko kasvattaa joka vuosi, vaikka se pirulainen onkin niin hankala. Papuja ja herneitä mahtuisi kasvattamaan ahtaassakin paikassa, kun ne niin kätevästi luikertelevat ylöspäin. Juureksista henkiin jäisivät punajuuren eri versiot (paitsi keltajuuri, joka on hiukan liian mauton), palsternakat ja retiisit. Omista valkosipuleista en myöskään luopuisi; on ne niin mehukkaita ja raikkaita. Melkein taju lähtee, kun niitä hauduttaa kirnuvoissa, kun pannusta nousee jumalainen tuoksu!

Salaattiakin ois tietysti pakko olla, jotta saa vihreyttä aamiaisleipiin ja hauskaa lisäystä keittoihin, kun nyt olen salaattikeiton makuun päässyt. Salaatin tosin vois kasvattaa ruukuissa, samoin kuten yrtit. Yrteistä matkassa pysyisivät tilli, basilika, kirveli ja salvia. Jälkimmäistä tosin harvoin ruuissa tulee käytettyä, mutta sitä on ihana nuuhkutella ohimennen.

Niin, ja aina pitää jättää tilaa kokeiluille, jos siemenluetteloissa tuleekin eteen jotain uutta ja jännää.

Voisin mä siis luopua mangoldista, kun en siitä erityisemmin tykkää. Niin, ja siitä keltajuuresta. Me ei siis voida luigin kanssa koskaan muuttaa yhtään pienemmälle tontille.