Köyhäilyä

Kun ne nyt niin kovasti uhkailee troijalaisella ja ties millä, rupesin pohtimaan tätä meikäläisen ainutta maksullista harrastusta (koiria ei lasketa, kun ne on perheenjäseniä, eikä perheenjäseniä mitata rahassa): jos oikein tiukka paikka tulisi, eikä sossusta löytyisi ymmärrystä antaa ekstrarahaa puutarhurin siementilauksiin, miten voisi köyhäillä puutarhassa.

Multaa pystyisi itse tuottamaan noilla meidän kolmella kompostorilla aika hyvin. Luigi della casa hankki Lidlistä asiakirjatuhoojan, jolla voi riipiä sanomalehdet kompostikuivikkeeksi (Adam Pascon vinkki), joten kuiviketta ei tartte kaupasta ostaa. Jos siis rahat riittää sanomalehden tilaamiseen...

Lannoitettakin on käden ulottuvilla, kun tontilla rehottavat nokkoset. Niistä saa helposti tehtyä kesällä "nokkosteetä", joka myös tuhoaa tuholaiset. Ja ainahan vois mennä naapurin hevostalleille kakkakerjuulle.

Kasvimaalla on monivuotisia yrttejä: rakuunaa, minttua, salviaa, oreganoa, lipstikkaa, ruohosipulia, ja tietysti parsaa ja raparperia. Pottua saa kaupasta halvalla, ja niitä voisi käyttää siemenperunoina moninkertaistamassa alkuinvestointia. Omput, luumut, kirsikat, vadelmat ja viinimarjat saisi omalta tontilta, ja lisäksi vieressä on metsää, joka notkuu mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa, karpaloa ja sieniä.

Siementen talteenotto pitäisi opetella. Luulisi sen olevan helppoa korianterista, pavuista, kurpitsoista, kurkuista, tomaateista, paprikoista, chileistä, herneistä. Ja parhaillaan lukemani Carol Kleinin kirja "Grow your own garden" opastaa, miten leikellä pistokkaita eri kasveista.

Väkisinkin hiipii mieleen ajatus, että aika helposti voisi pitää Visan hiljaisena kukkarossa. Ei vaatisi paljoakaan vaivannäköä nostaa omavaraisuusastetta. Mutta toisaalta, yksi elämän suurimpia nautintoja on plärätä siemenluetteloja ja kokeilla eri lajikkeita. Ja oikeesti, jos tässä kamalassa maassa joutuisi olemaan talven työtön, mitä muuta ihminen voisi tehdä, kuin roikkua netissä puutarhamyymälöiden sivuilla 24/7!