Syytän kaikesta Kauppilaa. Sain nimittäin sieltä viime keväänä tilaajalahjaksi daalian juurakoita. Olen aina ihaillut daalioita ja hurmaantunut kesäaamuisin koiranpissatuslenkillä naapurin tädin tulipunaisesta daaliapenkistä, mutta omassa pihassa en ole niitä ikinä saanut kasvamaan.
Tilaajalahjan upotin puolihuolimattomasti etupihan kukkaruukkuun, ja sehän pentele oli niin kiitollinen, että kukki koko kesän pakkasiin asti. Liekö syynä tulikuuma auringonpaiste vai hevosen kakka.
Upouudessa Kauppilan kuvastossa oli tietysti taas daalioita puutarhuria kiusaamassa, ja eiköhän vain iskenyt iili: pakko saada etupihan ruukut täyteen pompom-daaliaa (joo, tiedän, että se jostain syystä kirjoitetaan pompoN, mutta sen täytyy olla typo). Valitettavasti en saanut tarvettani tyydytettyä saman tien, sillä Kauppilassa ei ollut sopivia tarjolla, eikä googlettamallakaan löytynyt mitään sykähdyttävää. Pitänee tsekata puutarhaliikkeiden valikoima.
Luigi-parka joutuu siis taas kuskaamaan vaimoa ympäri kaupunkia iilin perässä. Korvaukseksi pitänee esittää sille joku nolo cheerleader-rutiini kesällä, jahka daaliat kukkivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti