Se alkoi siitä, kun luigi della casa läksi lapion ja kääpiön kanssa aamulla pihalle. Irrottelivat muhkeita jäälohkareita asfaltin päältä ja kaivelivat myyränkoloja. Sitten yhtäkkiä taivas kirkastui, ja aurinko alkoi pilkahdella ja sulattaa lunta autotallin edustalta. Miten sattuikin, että mummokoiran talvikarva alkoi irrota samaan aikaan.Vakaa aikomus oli aloittaa tomaattien esikasvatus ens viikonloppuna, mutta luonto oli aietta vastaan: näin keväisenä päivänä ei pystynyt enää pidättelemään esikasvatushimoa.
Tomaattipussukoita oli kertynyt pienen armeijan tarpeiksi asti. Viimevuotisia San Marzanoja oli jäljellä hurja määrä, ja olin jostain syystä hommannut sitä vielä lisää. Vaikka en pihvitomaatin ystävä olekaan, oli Cuore di bue saanut meikäläisen lankeamaan. Eiköhän chef siitä saa jotain hyvää loppukesästä aikaan. Sungoldia oli jemmassa, tietysti - kuka voisi vastustaa maailman makeinta tomaattia! Sungoldissa on sekin hyvä puoli, että siemenpussukoissa on vain muutama siemen, joten ei tarvi jännittää, loppuuko siemenistä vuosien mittaan itämisvoima. Joku ikivanha Moneymaker yhä sinnittelee mukana, ja siitä jäi siemeniä vielä ens vuodellekin.
Kylkiäissiemeniä oli kertynyt 3 pussukkaa: sekä Gardeners' World että Kitchen Garden olivat muistaneet meidän perhettä Red Cherryllä, ja Gardeners' World oli tuupannut mukaan vielä Minibelin.
Kitchen Gardenin toimittaja uhosi, että tomaatintaimea istuttaessa isompaan pottiin, voi kasvin upottaa sirkkalehteä myöten multaan. Hyvä vinkki, sillä tuskin tuo aurinko vielä niin paljoa näyttäytyy, etteikö taimista tulisi honteloita rojottimia.
Seuraavat esikasvatukset ovatkin sitten ens kuun puolella, jolloin ainakin purjo sukeltaa multaan.
Vielä erityiskiitos Ikealle, joka lohdutti kevättä haikailevaa puutarhuria myymällä ruukkunarsisseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti