Taas se aika vuodesta

Suomipuutarhuri nököttää sohvalla ja yrittää pimeyden keskellä lukea puutarhalehtiä ja -kirjoja. Siellä ne britit ahkeraan istuttavat kaalejaan, härkäpapujaan ja salaattejaan, ja vinkkaavat, että jos nyt vähän sattuu lunta tupsuttaan, niin suojaapa kuule kasvit clocheilla. Täällä on maa umpijäässä, lunta muutaman sentin verran, eikä Suomessa edes myydä clocheja (sellaisia käteviä pleksitunneleita). Ärgh.

Vähästä on suomipuutarhurin ilonsa revittävä: siitä, että kun nyt tilaa akkainlehden puoleksi vuodeksi, niin tilauksen loppuessa jo melkein ehkä jopa pääsee kasvimaata kuopsuttamaan. Tai siitä, että vaikka naapurit nauravat partaansa, niin meillä on jo yhdet jouluvalot ja ikkunalla hyasintteja. Tai siitä, että on laittanut koiranpennun tilaukseen. No, se on oikeasti aika suuri ilo.

Ja koiranpentuhan on tässä tilanteessa suorastaan välttämättömyys puutarhurille: Hesari maalaa uhkakuvia maailmankaikkeuden pahimmasta myyrätalvesta 2011-2012. Kun kerran meidän hienohelma mummokoira ei myyrien päälle ymmärrä, tarvii kääpiö rinnalleen tehokkaan metsästäjän. Ens talveen mennessä pentu on jo sen verran iso, että saa myyräpopulaatiota tuhottua tehokkaasti.

Kolmen vuoden takaiset myyrätuhot ovat vielä hyvin muistissa. Voi sitä lohduttomuuden tunnetta, kun tajusi, että kaikki oli syöty: koristeomenapuut, kaikki pensaat ruusuja myöten, perennat... Kamala ajatella, että ens talvi voi olla vieläkin pahempi. Ja kuin pahan airuena tontinperukoille on muuttanut piisami, joka Wikipedian mukaan on Suomen suurin myyrä. No, se on kummiskin aika söpö, eikä onneksi syö kuin vesikasveja.