sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Rucolan irvikuva

Että harmittaa laittaa rahaa kasviksiin tähän aikaan vuodesta. Melkein jo marketissa innostuin hollantilaisista fenkoleista ja kyssäkaaleista, kunnes huomasin niiden nahistuneen pinnan ja tajusin, että maksaisin vain pelkästä selluloosasta. Mitään makuahan niissä ei ole.

Rucolanhimo kävi ylitsepääsemättömäksi, joten ostin oheisen rojottimen, ja samalla hyllyllä basilika tuoksui niin huumaavasti, että nappasin senkin mukaan, vaikka se täytyikin kuljettaa marketista autoon toppatakin alla, jottei pakkanen päässyt sitä runtelemaan.

Kotimainen kaali on sentään hyvää - ja halpaa! Luigi della casa hauduttaa sitä lähestulkoon joka ruuan lisukkeeksi. Juurekset ovat toistaiseksi hinnoissaan, kun kaupat ennakoivat joulun laatikontekijöiden ostoryntäystä, mutta lähempänä joulua ja joulun jälkeen lantut, nauriit ja punajuuret ovat puoli-ilmaisia, ja meidän perhe ahmii niitä kilokaupalla. Helppoa pikaruokaa, kun ei tartte sen enempää itseään vaivata kuin että kuorii ja pilkkoo juurekset, heittää ne pannulle voin kanssa ja turtsauttaa hunajaa perään.

Vaikka onhan ne oman kasvimaan juurekset paaaaaaaljon maukkaampia. Siis sitten taas 7 kuukauden päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti