Kurpitsaiili

Jostain (enkä kuollaksenikaan enää löydä mistä) luin pienehköstä, vihreästä talvikurpitsasta, jossa on hyvä maku ja jota on helppo kasvattaa ja valmistaa. Ajatus kurpitsasta on aivan ihana: söpö mutta robusti vihannes, josta voi syksyn pimeydessä valmistaa höyryävää keittoa.

Totuus on toistaiseksi ollut toinen: kurpitsoiden tekstuuri on ällön jauhoinen ja maku täysin olematon. Ainoastaan siemenet on hyviä, kun ne donkkaa pannulle öljyn, chilin ja suolan kera. Kaikki muu on vain selluloosaa.

Joskus onnistuin kasvattamaan Butternutin, jahka sitä ensin kasvihuoneessa viikkotolkulla ihmettelin, että mikä kurkku tää nyt muka on. Mutta ei senkään maku säväyttänyt.

Nyt ajattelin kokeilla huligaaneja, mikrossa valmistettavia, lapsiystävällisiä kurppareita. No, tuskin luigi della casa niitä mikroon tunkee, mutta halusin kokeilla pienikokoisempia kurppareita sen takia, josko niissä olisi makua ja mukavampi tekstuuri.

Niin siis joo, tein Thompson & Morganille tilauksen, joka siinä tehdessä piteni pitenemistään, kun sivuja pläräillessä muistui mieleen lisää puuttuvia vihanneksia. Kivasti saavat tullessaan taas kylmäkäsittelyn tuolla postilaatikossa.