Kuuma ja kuiva kesä on tehnyt mansikoista pieniä ja kuivakoita, mutta myös erittäin maukkaita. Parhaimmillaan maku muistuttaa metsämansikkaa. Sato on ollut kiitettävän hyvä; joka päivä marjoja tulee yli litran verran. Sekin on positiivista, että ollaan syöty manssut tuoreeltaan. Vain yhden satsin olen heittänyt pakastimeen. Luigi della casan kanssa ollaan pariin otteeseen testattu mansikkasalaattia, joka on osoittautunut hurmaavaksi yhdistelmäksi eri makuja.Mansikoiden rönsyilevä kasvutapa on saanut meidän mansikkamaan muistuttamaan lähinnä viidakkoa. Kadehtien katson naapurin mummon viivasuoria mansikkarivistöjä. Nätin mansikkamaan tekeminen vaatii tosin enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä, mitä pohjalaisakalle on suotu. Pitäisi olla katemateriaalia yllin kyllin, ja joka ikinen rönsy pitäisi havaita ajoissa ja leikata pois. Juu, ei sovi meikäläisen hermorakenteelle, kiitos vaan.
Tänä vuonna ei ole tarvinnut mansikoita suojata verkolla, sillä joku on vienyt meidän rastaat. Alkukesästä piha vilisi räkätti-, musta-, laulu- ja punakylkirastaita, mutta näköjään jollakin on näin loppukesästä mielenkiintoisemat antimet heille. Muut tuholaiset luultavasti päätyvät meidän mansikkamaan vahdin suuhun. Mansikkamaalla nimittäin partioi nyrkinkokoinen viitasammakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti