
Chefille valitin herukka-ahdistusta. Koskaan ei ole meidän herukkapuskat olleet näin täynnä marjoja. Osa oksista roikkuu maassa marjojen painosta (chef lupasi viritellä näille jonkin tsydeemin, jotta moiselta vältytään tulevaisuudessa), ja marjoja on niin paljon, että meinaa epätoivo puskea pinnalle: kuka jaksaa nämä kaikki poimia? 4 ämpärillistä olen jo mehustanut, mutta tämä on vasta alkusoittoa. Pusikossa on vielä vaikka kuinka paljon kykittävää. Ja selkä tietysti huutaa hoosiannaa, kun on viimeiset 6 viikkoa ollut vain vaaka-asennossa lepotuolissa.
Positiivista on se, että viimeinkin marjoissa on makua! Oletin niiden olevan kuivakoita käppänöitä (no offence, Kerttu) kuivan kesän jäljiltä, mutta mitä vielä! Marjat ovat suuria ja aromikkaita.
Niin joo, ja naapurin sedälle sorpat, kun en kääntynyt tervehtimään. Sattui yllä olemaan läpinäkyvä toppi, joten setä olisi ehkä nähnyt enemmän kuin on tarvis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti