Tai pikemminkin voikukan, rönsyleinikin ja sammaleen leikkuu. Nurmi kun on meidän nurmikossa vähemmistönä. Savimaalle ei koskaan pitäisi nurmikkoa istuttaa, kun ei se menesty, vaan aiheuttaa huolta, murhetta ja ankaraa ****tusta.Talvivalkosipulit sentään kukoistavat! Nostin mansikkamaan harsoa, ja sieltä puski esiin kymmenkunta talvivalkosipulin tainta. Täytyy siirtää ne parempaan paikkaan talteen, jotteivät jää mansikoiden jalkoihin. Toivottavasti helteestä huolimatta tyypit jaksavat juurtua uudelle kasvupaikalle. Tänä vuonna täytyy muistaa uhrata taas yksi sipuli ens vuodelle, ja jos joku sipuleista intoutuu kukkimaan, pitää ottaa siemenet talteen. On tämä sen verran harvinaista herkkua.
Jos joku ihmettelee, miksi puutarhuri on kesken helteiden sisätiloissa blogaamassa, syynä ovat villivihannespiiraat. Intouduin poimimaan pihalta villivihanneksia (eli siis rikkaruohoja, mutta se on liian epä-fancy nimi. Kuka tahtois syödä rikkaruohopasteijoita?) ja kokkaamaan niistä piiraita. Mottonahan on "If you can't beat them, eat them". Meidän nokkoset ovat jostain syystä aika mauttomia, mutta horsmanversot on voissa uitettuina mahtavan makuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti