Leningradin musta kukkii! Hankin sen 2 vuotta sitten, kun kirsikkafriikkinä en pystynyt vastustamaan Kauppilan uutuutta, etenkin kun sitä mainostettiin hyvänmakuiseksi.Vaikka puun vakuutettiin olevan kestävä, en ollut kovinkaan luottavainen sen menestymiseen meidän pihalla. Ekana talvena sen päärunko paleltuikin, mutta sivuoksat pysyivät hengissä. Tämän talven kovista pakkasista se ei ollut moksiskaan, vaan innostui nyt jopa muutaman kukan väsäämään. Mahtava juttu, jos niistä tulee hedelmiä.
Luumut ja Latvian matalat kukkivat valkoisina pilvinä. Kovin monta pölyttäjää ei niissä pörise, mutta eiköhän niistä satoa kuitenkin tule, ellei sitten kylmäksi ennustettu ens viikko tee tuhojaan.
Olen jo muutaman vuoden haaveilut kriikunapuusta. Kriikunahillo on kuulemma hyvää, ja tuolla kaapissa oiskin nyt muutama paketti hillosokeria sopivasti tyhjänpanttina. Kyllähän ihan vain sen takia tarvii puu hankkia, eikö? Portviinistä ja kirsikoista tuli mahtava hillo. Mihinkähän sitä kriikunan yhdistäisi? Tilkkaseen eisweinia? Juu, tarvii nyt jallittaa toi Avensis-mies Puutarha-Matin parkkikselle.
Meilläpäin kasvoi lapsena kriikunapuita vähän kaikkialla. Tavallaan aika villiintyneinäkin. En kyllä yhtään muista miltä kriikunat maistuvat, kun lapsuuden jälkeen en niitä ole tainnut syödä. Tullaan kyllä sitten teille maistiaisille!
VastaaPoistaMä olen kerran elämässäni maistanut kriikunaa. Oli vähän sellaisen kitkerän luumun makuinen. Mutta hillona kuulemma hyvää.
VastaaPoista