Kellukkeet

Kyllä luonto nyt vääntää veistä puutarhurin haavassa: + 3 C ja aurinko paistaa! Jopa linnut ovat höntsääntyneet sirkuttamaan lumisilla oksilla, ja on niin kevätfiilis, että melkein tekis mieli jo ruveta ikkunoita pesemään ja viemään taimia ulos. Kulman takana lymyilevät kuitenkin -30 C:n pakkaset vielä 2 seuraavaa kuukautta, eikä tuo aurinkokaan niin paljon lämmitä, että edes räystäät tippuisivat. Mutta oli se kumminkin ihanaa laittaa aurinkolasit nenälle, kun lähti koirien kanssa lenkille.

Siinä hangessa tarpoessa tuli mieleen kukka-asetelmat (tutkimattomat ovat puutarhurin ajatusten tiet!) ja yhtäkkiä tajusin, että tässähän täytyy jo ruveta rönsyjä juurruttamaan, jotta on kesällä sitten valmiina jotain, mitä laittaa ulkoruukuista rönsyämään. Siellä ne nyt sitten kelluvat jätskiauton tuomissa laseissa.

Kollegan neuvotteluhuoneesta näpistämä juorunalku on kasvanut syksyn ja talven aikana ihan mukavasti. Täytyy tsekata, josko siitä saisi napsittua muutaman oksan juurtumaan kesää varten. Vois olla vinkeä yhdistää anopinkielet, rönsyliljat ja juoru terassin ruukkuasetelmiin. Ainakin olis monenmoista muotokieltä (eli sekasotkua, mutta hienommin ja taiteellisemmin ilmaistuna).

Siementen maailma

Pikkusisko meni vihjaamaan tästä: http://www.seemnemaailm.ee/fin/index.php?CID=3. Hirmuisen halvat hinnat ja yllättävän hyvä valikoima - en ollut ikimaailmassa tullut ajatelleeksi, että tilliäkin voi olla 46 erilaista! Täytyypä joskus kokeilla tuolta tilata, kun toimitusmaksutkaan ei päätä huimaa ja rahat voi laittaa suoraan firman tilille, eikä tarvi luottokortilla puljata.

Keittiön ikkunalla nököttävien siementen maailma on muuttunut. Minimaalisen pienet munakoisot jo nostavat päätään mullasta, ja aamulla pilkisti chilipurkeistakin jotain vihreää. Nyt vain toivotaan huikean aurinkoista kevättä, jotta taimireppanat saavat edes jonkin verran valoa. Kestää nimittäin varmaan ennätyskauan, ennen kuin tuo jumalaton lumipeite sulaa sen verran, että taimet voi kiikuttaa kasvihuoneeseen päivähoitoon.

Siemeniä, siemeniä

Kitchen Gardenin kylkiäisenä tuli pussillinen salaatinsiemeniä. Kasvavat kuulemma nopeasti ja soveltuvat ruukkuviljelyyn. Melkein tekisi mieli jo kokeilla, mutta sen arvaa, että tähän aikaan vuodesta saa kasvatettua vain honteloita hiippoja.

Tänä vuonna vois kokeilla salaatin ja retiisin kevätkasvatusta lasitetulla terassillamme. Yleensä maaliskuun lopulla donkkaan ne kasvamaan kasvariin, mutta terassilla on toki lämpimämpää, joten ehkä ne siellä tuottavat satoa nopeammin.

Kitchen Gardenin tilaus alkaa lähestyä loppuaan. Gardeners' Worldiin tottuneena Kitchen Garden oli aluksi shokki, koska GW:ssä selkeästi on ammattikirjoittajat asialla ja kieli kauniimpaa ja sujuvampaa. Ja tietysti kuvitus on GW:ssä huiman kaunista. Kitchen Garden on kuitenkin jotenkin sympaattisen kotikutoinen lehti, joten jatkanen tilausta, mikäli älyävät lähettää tarjouksen.

Viherturauksen startti 2011

Mummokoiran kanssa vallattiin kodinhoitohuone ja polkaistiin käyntiin tämän vuoden esikasvatukset. Mummokoira tosin taisi olla mukana vain sen takia, että yritti syyllistävällä katseellaan saada täytettä ruokakuppiinsa.

Black Enormasta oli vielä reilusti siemeniä jäljellä, ja jostain hämärästä syystä olin hankkinut vielä Listada de Gandiaa, joten tämän perheen munakoisot on ens kesäksi taattu.

Paprika Gourmet pääsi myös multiin. Se oli niin mahdottoman makea ja ehti jopa kypsyäkin, kun sitä toissa vuonna kasvattelin, joten se ehdottomasti ansaitsi paikansa esikasvatuslaatikossa.

Ja koska multaa oli reilusti, samoin kuin tilaa, niin donkkasin loput Cayenne-chilin siemenet esikasvatukseen. Jospa malttais mielensä, eikä tilaisi Fataliilta mitään ennen ens vuotta, vaan sinnittelisi näillä chileillä. Tosin vanhan tradition mukaan Gardeners' Worldin mukana jossain vaiheessa kevättä tulee chilin siemeniä.

Istuttaessa merkkasin lapulle tarkkaan, mitä missäkin esikasvatuslokerossa kasvaa. Pesin siinä sitten käteni, nappasin esikasvatuslaatikon mukaani ja vein sen keittiön ikkunalle. Ja sitten muistin, että ai niin, se lappu. Ois ehkä kannattanut kiinnittää se ensin, ennen kuin alkaa laatikkoa liikuttelemaan. Nyt ei voi satavarmaksi sanoa, pitääkö lapun merkkaukset enää paikkaansa, kun olen laatikkoa siirrellyt ja käännellyt. Turauksella alkaa siis tämäkin puutarhavuosi...

Viisaus asuu pikkusiskoissa

Ensin tosin ajattelin, että nyt se on seonnut, kun toi tuliaisiksi pussillisen tulppaaninsipuleita, mutta tuliainen osoittautuikin ihastuttavaksi kevään odottamisen apuvälineeksi. Laitoin Angeliquet multaan ruukkuihin ja vein ne terassille saamaan kylmäkäsittelyä ja odottamaan sään lämpenemistä. Hyvässä lykyssä keväällä kukoistaa ihana pinkki asetelma terassin pöydällä.

Kyllähän ne lehdissä aina syksyisin kehottaa tekemään mitä mielikuvituksellisimpia, kerrostettuja sipuliasetelmia ruukkuihin, jotta aikaisin keväällä saa väriloistoa puutarhaan, mutta ei vaan ole koskaan tullut kokeiltua. Tai kyllä mä kerran tungin krookuksensipuleita ulkoruukkujen syysasetelmien lomaan vain huomatakseni keväällä, että sipulit olivat homehtuneet. Terassilla luulisi noiden pärjäävän paremmin, kun eivät ole ihan täysin luonnon armoilla.

Tukkaa ja pelargoneja

Onni on puutarhahullu kampaaja. Ei tarvi kesken kaunistautumisen kuunnella tyhjänpäiväistä höpinää julkkiksista ja urheilusta, vaan voi keskittyä olennaisiin asioihin ja jopa oppia uutta.

Kuten eilenkin. Sain kuulla, että pelargoneja voi huoletta talvettaa suojaisella, lasitetulla parvekkeella, ja hätätapauksessa myös sisätiloissa, kunhan lämpötila on normaalia pari astetta viileämpi, ja jättää kastelun minimiin. Joitakin harvinaisempia pelargoneja voi yrittää talvettaa ihan normaaleina sisäkukkina.

Vuosia sitten jäi harmittamaan hieno, Pirilästä ostettu, mustanpunainen riippapelargoni, joka jaksoi kukkia vielä marraskuussa meidän terassilla. En vain osannut tehdä sille minkäänlaisia talvehtimisolosuhteita, joten dumppasin sen kompostiin. Samanlaista en ole sen koommin löytänyt. Kampaaja sanoi, että se olisi kuitenkin elänyt todennäköisesti ihan hyvin sisätiloissa.

Vois tänä vuonna kokeilla näteimpien pelargonien talvettamista vaatehuoneen ikkunalla, kun se tuntuu olevan kylmin paikka meidän kodissa. Tosin ekaks täytyy tarkkaan tutkia, ettei ulkona ole ruukkuihin pesiytynyt mitään öttiäisiä. Niitä kun ei sisätiloihin halua. Kampaajan pelargonit alkavat jo kuulemma pukata uutta kasvustoa. Varma kevään merkki, eikö!

Italian-vihreetä

Postilaatikossa odottivat Paolo-sedän lähettämät, puuttuvat Franchit. Ihan oli käsin kirjoitettu nimi ja osoite, ja tietysti nimen edessä Mrs. Jotenkin aina naurattaa tuo brittien tapa laittaa naimastatus joka paikkaan. Mrs Ulla aiheuttaa mielikuvan pulleroisesta mummelista nutturoineen ja kolttuineen. No, eipä siihen enää kauan mene, kun sellainen näky on peilissä.

Näistä kahdesta lajikkeesta pelkästään sais jo sekä kylmän että lämpimän ruuan. Kesäkurpparien maku on kuulemma superb, ja niitä käytetään The River Caféssakin. Ja tuon endiivi-tyyppisen salaatin pitäisi sulaa suussa. Se on lajinsa yleisin Italiassa ja siitä saa kuulemma hyvää soppaa pancetan ja varsisellerin kanssa. Chef saa siis kesällä hakea kauppahallista hyvää pancettaa ja vääntää vaimolle sopan.

Plussapäivä

Pitkästä aikaa lämpötila kohosi plussan puolelle, joten tuli kiirus sulattamaan kompostia. Epäortodoksisesti kaadoin pari ämpärillistä kuumaa vettä kompostiin, mikä tietää sitä, että keväällä täytyy ahkeraan lisätä kuiviketta jätteen sekaan, koska muuten koko komeus mätänee, eikä kompostoidu. Mutta pakko oli saada kompostia sen verran sulaamaan, että keittiöjäte sinne mahtuu, eikä tarvi tavisroskikseen hyvää raaka-ainetta dumpata.

Plussan puuttumisen takia on kasvarin ovi pysynyt aukaisukelpoisena, kun ei ole päässyt jäätä muodostumaan kiskoille. Pakkohan sitä oli lunta pikkasen sutia kasvarin edestä pois, jotta pääsi sisälle fiilistelemään. Melkein jo hain teekupposen seurakseni, mutta päätin kesän haikailun sijaan jatkaa lumitöitä. Vielä 10 viikkoa, ennen kuin pääsee laittamaan retiisit ja salaatit kasvariin kuplamuovin alle kasvamaan.

Yhden aikakauden alku

... sanoi luigi della casa. "Nimittäin sen, että tuossa lojuu multasäkki."

Pakattiin eilen joulukamat varastoon, ja kuinka ollakaan, palatessa mukaan tarttui esikasvatusvermeet. Mullan olin jo aiemmin viikolla rahdannut marketista. Siinä ne nyt sitten nököttää kodinhoitohuoneessa puutarhuria kiusaamassa. Aion kuitenkin vielä viikon malttaa, ennen kuin laitan paprikat, munakoisot ja chilit multaan.

On tästä keski-iästä se hyöty, että aika menee nopsaan. Vaikka talvet ahdistavat pimeydellään ja kylmyydellään entistä enemmän, tulee kasvihuoneen tyhjentämisen jälkeen pian joulu, ja joulun jälkeen aina alkaa puutarhurilla kevät. Jos ei muuten, niin ainakin henkisesti. Esikasvatusrumba lähtee käyntiin, päivät pitenee, ja ihan kohta ollaankin kuskaamassa taimenalkuja kasvariin päivähoitoon.

Tämän kevään esikasvatushaaste on, miten pidetään pentukoiran utelias kuono erossa taimipoteista. Se on mukava haaste se :-)

Hyvän omantunnon siemenet

Korpikankaan kuvasto tuli eilen. Sisältö näytti hyvin paljon samalta kuin aina ennenkin, tosin kirjoitusvirheitä taisi olla entistä enemmän. No, oli siellä ihan mielenkiintoisia vihannesuutuuksiakin, kuten Aji Cristal -chili.

Jotenkin omatuntoa kirpaisi, kun siemenet tulee nykyään tilattua ulkomailta, eikä tuettua kotimaisia yrityksiä. Mutta samoja ulkomaisia siemeniähän nuokin välittävät, eli ovat vain yksi turha väliporras varsinaisen tuottajan ja tilaajan välissä. Ja kieltämättä oli pöyristyttävää lukea, että Korpikankaalta saa 4 eurolla tilattua Thompson & Morganin kuvaston, jonka voi Thompson & Morganin webbisivulta tilata ihan ilmaiseksi!

Valtava volyymi takaa sen, että ulkomaisilta firmoilta saa parempaa palvelua - ja ennen kaikkea nopeampaa palvelua! Siemenet tulee parissa viikossa, eikä tarvi jännittää, ehtivätkö ne ajoissa esikasvatukseen. Ja valikoima on tietysti huikea. Ja toimituskulut pienemmät. Ja webbisivut kattavammat ja houkuttelevammat.

Joten sori vaan, omatunto, mutta kyllä globalisaatio on niellyt tämän puutarhurin.

Hyvää puutarhavuotta 2011!

Olkoon talvi ärhäkkä tuholaisille mutta lempeä kasveille ja kompostorille, jottei se taas jäädy umpeen. Olkoon kevät lämmin ja aurinkoinen ilman yöpakkasia (ei tartte pakkasta olla päivälläkään). Olkoon kesä huikean helteinen (mutta öisin saa sataa, jottei tarvi itse kastella). Olkoon syksy valoisa, ruskaisa ja vähärapainen.

Itäköön ihan kaikki ja kasvakoon taimista tanakoita ja terhakoita. Rehottakoon kasvimaat ja -huone hyvistä raaka-aineista (ja ne samperin vihannespunkit saa sitten pysyä loitolla!), ja kokatkoon chef niistä makoisia aterioita, mielellään vähäpukeisena ja ulkoilmassa.

Uudenvuodenlupauksena puutarhuri lupaa asiaan kuuluvalla hartaudella istuttaa ja esikasvattaa, hankkia puutarhaan jotain uutta jännää ja aina tilaisuuden tullen maata X:nä nurmikolla.