Rupista suutuntumaa

Ens kesän teema sen kuin laajenee. Ensin oltiin vain rustiikkisia; sitten lisättiin mukaan vielä viininpunaista väriä. Mutta eihän ruoka ole mitään ilman erilaisia suutuntumia! Niinpä sileiden sokeriherneiden joukkoon lisättiin rosoa ja rupea chefille kesän ruokahaasteeksi.

Seeds of Italyn kesäkurppari Rugosa friulanaa piti tilata jo viime vuonna, mutta se unohtui kyydistä. On kuulemma rumuudestaan huolimatta makoisa. Haluan tosiaankin nähdä tuon kelmeän olmin livenä kasvamassa kasvimaalla (vaikka lupasinkin, että viime kesän jättimäisen kesäkurpitsasadon jälkeen en laita kasvimaalle kuin 1-2 yksilöä kasvamaan).

Ja kun chefin kanssa päästiin tänä vuonna viimeinkin selville kurpitsan syvimmästä sielunelämästä (ikinä en ole noin hyvää risottoa syönyt!), ostoskoriin päätyi myös venetsialaista rupea Marina di chioggian muodossa. Eikä tuo papu Anellino giallokaan siitä sileimmästä päästä ole.

Ostoskoriin päätyi myös sinappia, krassia, fenkolia, borlottoa, kyssäkaalta....