Toiseksi viimeiset

Järkyttävän kylmän pohjoisviiman viuhuessa käytiin naukserin kanssa nostamassa viimeiset palsternakat kasvimaasta. Maa oli niin kylmää, että parin nykäisyn jälkeen täytyi jo juosta sisälle lämmittämään käsiä vesihanan alla. Muutama juuri oli ulottunut savimaahan asti, joten tartti käydä pyytämässä macho-luigi vetämään ne irti, kun puutarhurin haba ei riittänyt.

Naukserin kanssa siirryttiin sitten tyhjentämään perunapenkkiä, mutta siellä olikin vielä niin paljon perunaa, että parilla talikon kauhaisulla saatiin tarpeeksi perunaa ruokapöytään. Onneksi ens viikoksi on luvattu lämpimämpää, joten ei tarvi pelätä, että maa ehtii jäätyä ennen loppujen perunoiden nostamista.

Kun perunat on saatu napsittua talteen, jäljelle jää vain tuppo silolehtipersiljaa ja pari puskaa salviaa ja timjamia. Sitten nekin peittyvät lumeen, ja puutarhurin täytyy yrittää keksiä jotain siistiä sisätyötä. On tää karu maa puutarhureille ja chefeille.