Luigi della casan ja kahden alaikäisen huollettavan kanssa lähdettiin muina henkilöinä päiväkävelylle - sieniveitsen ja -kassin kanssa toki, kuten tähän vuodenaikaan kuuluu.Parin ekan suppismättään yli tuli reippaasti käveltyä, kunnes silmät alkoivat fokusoitua: hemmetti, joka paikassa on suppilovahveroita. Myös jalan/tassun alla. Ja tuolla. Ja tässä. Ja myös tuolla. Ja tuolla.
Kymmenen metrin matkalta poimittiin melkein 2 kg suppiksia. Kamalanmakuinen sienihän se on, mutta risotossa aivan jumalainen, prezzemololla ja noilly pratilla ryyditettynä. Poimiessa mieltä lämmitti ajatus pimeästä talvi-illasta, höyryävän suppisrisoton äärellä.
Yhtä suppisrypästä tavoiteltaessa silmät osuivat mustatorvisieniin: ammottavia, kämmenenkokoisia, pikimustia torvia, suut auki taivasta kohti, länderimummon tassujen alla. Komennuksesta mummo onneksi väisti, joten sienikassi täyttyi täyttymistään.
Vielä muutama kymmenen metriä ennen kotipihaa, koivun juurelta pilkisti kolme herkkutattia. Täydellistä, toukatonta herkkutattia. Luigin kokatessa puutarhuri vietti tunnin sieniä siivoten ja ryöpäten. Talven keitto- ja risottoainekset ovat kohta kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti