Vihreiden tomaattien haaste

Taas challenge time chefille: kulhollinen raakoja tomaatteja! En nimittäin raaskinut heittää kaikkia raakileita pois, vaikkakaan niihin ei sisätiloissa tule tarpeeksi makua. Etenkin San Marzanot säästin, kun ne olivat hauskan muotoisia ja niihin oli panostettu kovin suurin odotuksin. Oli muuten San Marzano tehnyt sormenpaksuiset juuret ja onnistunut kaivautumaan kasvuämpärin läpi kasvarin hiekkaan!

Kypsimmistä tomaateista tein tomaattipiirakkaa, ja muutaman vihreän tomaatin kokeilin paistaa. Ei hullumpi kokeilu, mutta hiukan oli liian kitkerän makuisia.

Vihreät tomaatit vois tietysti säilöä etikkaan, ja ihan hyviä niistä sillä tavalla tuleekin, mutta en kuitenkaan ole niin suuri etikan ystävä, että tomskuja tulisi käytettyä. Kypsyköön siis tuossa ikkunlaudalla aikansa. Kyllä ne leivän päällä menettelee.

Harmaanuttuinen akrobaatti

Hömötiaiset rupesivat äänekkäästi safkaa vaatimaan, joten laitettiin ruokinta-automaatit paikoilleen. Yleensä meidän pihassa ei talvella pikkulintuja näy, joten ruokimme niitä mielellämme näin syksystä. Saadaan edes vähän aikaa nauttia vilinästä pihalla.

Oravakin on tietysti tervetullut, ja luigi della casa teki sille ihan oman ruokintapaikan. Orkku tosin on sitä mieltä, että on huomattavasti jännempi roikkua takakäpälän varassa tolpan varressa ja nauttia sapuskansa pikkareiden automaatista.

Ens keväänä meillä taitaa nurmikolla kasvaa auringonkukkia. Sen verran ahkeraan orkku käy siemeniä hautaamassa pitkin pihaa. Sieltä täältä löytyy myös sievästi kuivumaan asetettuja voitatteja. Varsinainen keittiöpuutarhuri siis hänkin.

Sesongin loppu

Yhtäkkiä sitä oltiin taas painepesuri kädessä putsaamassa typötyhjää kasvaria. Kasvuämpärit tyhjennettiin kukkapenkkeihin maanparannusaineeksi, kasvijätteet siivottiin lattialta, ja mäntysuopaa truutattiin perään. Pakkanen saa sitten hoitaa lopun desinfioinnin.

Oli kyllä maailmankaikkeuden huonoin kasvihuonekesä. Ainoastaan kurkku ja paprika tuottivat normisadon, ja basilika kasvoi reheväksi altakasteluruukussa. Tomaatit olivat surkeimmat ikinä, eikä munakoisoissakaan ollut hurraamista. Pavuista ei tullut yhtään mitään.

Luigi della casa yhtäkkiä rupesi heittämään parasta sweet talkiaan ja mainitsi kaivurin ja betoniauton. Kaikkea sitä mies saakin päähänsä, kun pukee Rautian raksaliivin ylleen. Nyt syksyllä kuulemma vois valaa betonilaatan uutta kasvaria varten ja vielä ens kesäksi istuttaa tän vanhan siihen päälle, mutta sitten voitais tehdä robustimpi ja isompi kasvari. Kun ei kerran saatu sitä 7 miljoonaa lotossa, niin uus kasvari on kyllä heti toiseksi paras vaihtoehto.

2 kg risottoaineksia

Luigi della casan ja kahden alaikäisen huollettavan kanssa lähdettiin muina henkilöinä päiväkävelylle - sieniveitsen ja -kassin kanssa toki, kuten tähän vuodenaikaan kuuluu.

Parin ekan suppismättään yli tuli reippaasti käveltyä, kunnes silmät alkoivat fokusoitua: hemmetti, joka paikassa on suppilovahveroita. Myös jalan/tassun alla. Ja tuolla. Ja tässä. Ja myös tuolla. Ja tuolla.

Kymmenen metrin matkalta poimittiin melkein 2 kg suppiksia. Kamalanmakuinen sienihän se on, mutta risotossa aivan jumalainen, prezzemololla ja noilly pratilla ryyditettynä. Poimiessa mieltä lämmitti ajatus pimeästä talvi-illasta, höyryävän suppisrisoton äärellä.

Yhtä suppisrypästä tavoiteltaessa silmät osuivat mustatorvisieniin: ammottavia, kämmenenkokoisia, pikimustia torvia, suut auki taivasta kohti, länderimummon tassujen alla. Komennuksesta mummo onneksi väisti, joten sienikassi täyttyi täyttymistään.

Vielä muutama kymmenen metriä ennen kotipihaa, koivun juurelta pilkisti kolme herkkutattia. Täydellistä, toukatonta herkkutattia. Luigin kokatessa puutarhuri vietti tunnin sieniä siivoten ja ryöpäten. Talven keitto- ja risottoainekset ovat kohta kasassa.

Suut kurtussa

Gardeners' World on aina varoittanut, että jos kaalimaalla esiintyy clubrootia (oiskohan suomeksi möhöjuuri?), kyseisellä kasvimaalla ei saa kasvattaa kaalta 4 vuoteen.

Arvaa, onks meillä se? No, on!!!

Ei siis riittänyt, että ennätyskuuma kesä, kirpat, kaaliperhosen toukat ja etanat verottivat kaalisatoa - oman osuutensa otti myös möhöjuuri.

Onneksi neuvokas puutarhuri pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Syömäkelpoiset mutta rumat kaalinosat päätyivät koirien ruokakuppeihin, ja kaikki nätit osat menivät omaan mahaan. Chef teki niistä ihan järjettömän hyvää lammaskaalta.

Ens vuodeksi on tietysti vision & strategy, että jo huhtikuussa istutetaan siemenet, katetaan kasvimaat muovilla, maan kuivettua harsolla, ja loppukesästä verkolla, jottei kaaliperhoset yllä aarteisiin munimaan. Minä saan ens vuonna syödä täydellistä parsa-, kukka-, romanescu, ja savoijinkaalta.

Challenge time!

Mitä tehdä vajaasta ämpärillisestä raakoja paprikoita? Siinäpä chefille ruokahaaste täksi viikonlopuksi.

Kasvihuoneessa alkaa olla sen verran kylmät ja kosteat oltavat, että tänä viikonloppuna on tyhjennys edessä. Osa paprikoista olikin jo alkanut homehtua, joten tuli kiire poimia talteen ne, jotka vielä ovat syömäkelpoisia.

Pari paprikaa muhii juuri uunissa savoijinkaalin ja lampaan kera; huomenna osa pilkotaan pizzaan loppujen munakoisojen kanssa, ja maanantaina vois muutaman täyttää ja tunkea uuniin.

Näköjään Suomen ilmastossa paprikat eivät ehdi kypsyä, vaikka kasvatuksen aloittaisi jo tammikuussa ja kesä olisi äärimmäisen lämmin. Joka vuosi muutama yksilö ehtii saada väriä, mutta suurin osa syödään vihreinä. Onneksi itsekasvatetut ovat kuitenkin aina hyvänmakuisia, raakoinakin.

Muhkeaa mustaa

Aroniat tuottavat valtavaa satoa. Pikimustat marjat painavat pensaat suorastaan lanaan, joten muutamasta pensaasta on täytynyt ravistella marjoja jo pois, jottei oksat väänny ihan venkuroiksi.

Kauhea harmi jättää noin suuri saalis käyttämättä, mutta valitettavasti aronian maku ei meikäläisen makuhermoja kutkuta. Viime vuonna annoin pakkasen purra marjoihin makeutta, mutta ei aroniamehusta siltikään tullut tarpeeksi miellyttävää. Kollegat kehuvat aronialikööriä hyväksi, mutta meikäläinen ei ole makeiden juomien ystävä, joten en noita likööriksikään väännä.

Jollekin nuo puutarhassa kyllä maistuvat, sillä siellä täällä on sinisenmustia kakkakasoja, joten eivät marjat onneksi ihan hukkaan mene :-D