Luigi della casa teki viikonloppuna herkullisen lisukkeen hirven sisäfileelle: voissa ja Noilly Pratissa uinutta purjoa. Aivan järisyttävän hyvää.Kun on koko syksyn taas lukenut puutarhalehdistä brittien hehkuttavan purjosatoaan ja siitä tehtyjä ruokia, täytyi ostoslistaan lisätä vielä purjon siemenet. Joskus aikojen alussa kokeilin purjon kasvatusta, ja totesin, että ei ole meikäläisen puuhaa: ensin pitää esikasvattaa sellaista rairuohon näköistä huitulaa, ja sitten jollain ilveellä saada se istutettua kasvimaalle ja vieläpä kasvamaan taivasta kohti, eikä maata pitkin. Ihan mahdoton harjoitus.
Naapurin mummo sanoi kasvattavansa purjoa menestyksekkäästi kasvihuoneessa, mutta sinne on hankala saada tarpeeksi suurta kasvualustaa, jossa mahtuisi kasvamaan useampi kuin yksi purjo. Ehkäpä luigin virittämät harsot tarjoavat vastauksen tähänkin ongelmaan. Harson alla ei tuuli pääse huituloita riepottelemaan.
Nyt täytyy vain odotella Thompson & Morganin seuraavaa alennustarjousta. Sitten menee King Richard tilaukseen - noin mahtavannimisen purjon täytyy tököttää ylväänä jopa meidän pihassa.
Muistan Mari Mörön kirjoittaneen joskus, että vessapaperin pahvisen hylsyt toimivat hyvin parsahuituloiden tukena.
VastaaPoistaJahka siementilauslistat ovat valmiina (never?), niin laitahan listaa etteeriin - saadaan hyviä idiksiä omiinkin tilauksiin.
Hyvä idea! Täytyy heti alkaa säästää vessapaperirullia.
VastaaPoista