Viisaus asuu pikkusiskoissa

Ensin tosin ajattelin, että nyt se on seonnut, kun toi tuliaisiksi pussillisen tulppaaninsipuleita, mutta tuliainen osoittautuikin ihastuttavaksi kevään odottamisen apuvälineeksi. Laitoin Angeliquet multaan ruukkuihin ja vein ne terassille saamaan kylmäkäsittelyä ja odottamaan sään lämpenemistä. Hyvässä lykyssä keväällä kukoistaa ihana pinkki asetelma terassin pöydällä.

Kyllähän ne lehdissä aina syksyisin kehottaa tekemään mitä mielikuvituksellisimpia, kerrostettuja sipuliasetelmia ruukkuihin, jotta aikaisin keväällä saa väriloistoa puutarhaan, mutta ei vaan ole koskaan tullut kokeiltua. Tai kyllä mä kerran tungin krookuksensipuleita ulkoruukkujen syysasetelmien lomaan vain huomatakseni keväällä, että sipulit olivat homehtuneet. Terassilla luulisi noiden pärjäävän paremmin, kun eivät ole ihan täysin luonnon armoilla.

Tukkaa ja pelargoneja

Onni on puutarhahullu kampaaja. Ei tarvi kesken kaunistautumisen kuunnella tyhjänpäiväistä höpinää julkkiksista ja urheilusta, vaan voi keskittyä olennaisiin asioihin ja jopa oppia uutta.

Kuten eilenkin. Sain kuulla, että pelargoneja voi huoletta talvettaa suojaisella, lasitetulla parvekkeella, ja hätätapauksessa myös sisätiloissa, kunhan lämpötila on normaalia pari astetta viileämpi, ja jättää kastelun minimiin. Joitakin harvinaisempia pelargoneja voi yrittää talvettaa ihan normaaleina sisäkukkina.

Vuosia sitten jäi harmittamaan hieno, Pirilästä ostettu, mustanpunainen riippapelargoni, joka jaksoi kukkia vielä marraskuussa meidän terassilla. En vain osannut tehdä sille minkäänlaisia talvehtimisolosuhteita, joten dumppasin sen kompostiin. Samanlaista en ole sen koommin löytänyt. Kampaaja sanoi, että se olisi kuitenkin elänyt todennäköisesti ihan hyvin sisätiloissa.

Vois tänä vuonna kokeilla näteimpien pelargonien talvettamista vaatehuoneen ikkunalla, kun se tuntuu olevan kylmin paikka meidän kodissa. Tosin ekaks täytyy tarkkaan tutkia, ettei ulkona ole ruukkuihin pesiytynyt mitään öttiäisiä. Niitä kun ei sisätiloihin halua. Kampaajan pelargonit alkavat jo kuulemma pukata uutta kasvustoa. Varma kevään merkki, eikö!

Italian-vihreetä

Postilaatikossa odottivat Paolo-sedän lähettämät, puuttuvat Franchit. Ihan oli käsin kirjoitettu nimi ja osoite, ja tietysti nimen edessä Mrs. Jotenkin aina naurattaa tuo brittien tapa laittaa naimastatus joka paikkaan. Mrs Ulla aiheuttaa mielikuvan pulleroisesta mummelista nutturoineen ja kolttuineen. No, eipä siihen enää kauan mene, kun sellainen näky on peilissä.

Näistä kahdesta lajikkeesta pelkästään sais jo sekä kylmän että lämpimän ruuan. Kesäkurpparien maku on kuulemma superb, ja niitä käytetään The River Caféssakin. Ja tuon endiivi-tyyppisen salaatin pitäisi sulaa suussa. Se on lajinsa yleisin Italiassa ja siitä saa kuulemma hyvää soppaa pancetan ja varsisellerin kanssa. Chef saa siis kesällä hakea kauppahallista hyvää pancettaa ja vääntää vaimolle sopan.

Plussapäivä

Pitkästä aikaa lämpötila kohosi plussan puolelle, joten tuli kiirus sulattamaan kompostia. Epäortodoksisesti kaadoin pari ämpärillistä kuumaa vettä kompostiin, mikä tietää sitä, että keväällä täytyy ahkeraan lisätä kuiviketta jätteen sekaan, koska muuten koko komeus mätänee, eikä kompostoidu. Mutta pakko oli saada kompostia sen verran sulaamaan, että keittiöjäte sinne mahtuu, eikä tarvi tavisroskikseen hyvää raaka-ainetta dumpata.

Plussan puuttumisen takia on kasvarin ovi pysynyt aukaisukelpoisena, kun ei ole päässyt jäätä muodostumaan kiskoille. Pakkohan sitä oli lunta pikkasen sutia kasvarin edestä pois, jotta pääsi sisälle fiilistelemään. Melkein jo hain teekupposen seurakseni, mutta päätin kesän haikailun sijaan jatkaa lumitöitä. Vielä 10 viikkoa, ennen kuin pääsee laittamaan retiisit ja salaatit kasvariin kuplamuovin alle kasvamaan.

Yhden aikakauden alku

... sanoi luigi della casa. "Nimittäin sen, että tuossa lojuu multasäkki."

Pakattiin eilen joulukamat varastoon, ja kuinka ollakaan, palatessa mukaan tarttui esikasvatusvermeet. Mullan olin jo aiemmin viikolla rahdannut marketista. Siinä ne nyt sitten nököttää kodinhoitohuoneessa puutarhuria kiusaamassa. Aion kuitenkin vielä viikon malttaa, ennen kuin laitan paprikat, munakoisot ja chilit multaan.

On tästä keski-iästä se hyöty, että aika menee nopsaan. Vaikka talvet ahdistavat pimeydellään ja kylmyydellään entistä enemmän, tulee kasvihuoneen tyhjentämisen jälkeen pian joulu, ja joulun jälkeen aina alkaa puutarhurilla kevät. Jos ei muuten, niin ainakin henkisesti. Esikasvatusrumba lähtee käyntiin, päivät pitenee, ja ihan kohta ollaankin kuskaamassa taimenalkuja kasvariin päivähoitoon.

Tämän kevään esikasvatushaaste on, miten pidetään pentukoiran utelias kuono erossa taimipoteista. Se on mukava haaste se :-)

Hyvän omantunnon siemenet

Korpikankaan kuvasto tuli eilen. Sisältö näytti hyvin paljon samalta kuin aina ennenkin, tosin kirjoitusvirheitä taisi olla entistä enemmän. No, oli siellä ihan mielenkiintoisia vihannesuutuuksiakin, kuten Aji Cristal -chili.

Jotenkin omatuntoa kirpaisi, kun siemenet tulee nykyään tilattua ulkomailta, eikä tuettua kotimaisia yrityksiä. Mutta samoja ulkomaisia siemeniähän nuokin välittävät, eli ovat vain yksi turha väliporras varsinaisen tuottajan ja tilaajan välissä. Ja kieltämättä oli pöyristyttävää lukea, että Korpikankaalta saa 4 eurolla tilattua Thompson & Morganin kuvaston, jonka voi Thompson & Morganin webbisivulta tilata ihan ilmaiseksi!

Valtava volyymi takaa sen, että ulkomaisilta firmoilta saa parempaa palvelua - ja ennen kaikkea nopeampaa palvelua! Siemenet tulee parissa viikossa, eikä tarvi jännittää, ehtivätkö ne ajoissa esikasvatukseen. Ja valikoima on tietysti huikea. Ja toimituskulut pienemmät. Ja webbisivut kattavammat ja houkuttelevammat.

Joten sori vaan, omatunto, mutta kyllä globalisaatio on niellyt tämän puutarhurin.

Hyvää puutarhavuotta 2011!

Olkoon talvi ärhäkkä tuholaisille mutta lempeä kasveille ja kompostorille, jottei se taas jäädy umpeen. Olkoon kevät lämmin ja aurinkoinen ilman yöpakkasia (ei tartte pakkasta olla päivälläkään). Olkoon kesä huikean helteinen (mutta öisin saa sataa, jottei tarvi itse kastella). Olkoon syksy valoisa, ruskaisa ja vähärapainen.

Itäköön ihan kaikki ja kasvakoon taimista tanakoita ja terhakoita. Rehottakoon kasvimaat ja -huone hyvistä raaka-aineista (ja ne samperin vihannespunkit saa sitten pysyä loitolla!), ja kokatkoon chef niistä makoisia aterioita, mielellään vähäpukeisena ja ulkoilmassa.

Uudenvuodenlupauksena puutarhuri lupaa asiaan kuuluvalla hartaudella istuttaa ja esikasvattaa, hankkia puutarhaan jotain uutta jännää ja aina tilaisuuden tullen maata X:nä nurmikolla.