Nii, on meillä sit vielä tämä punaluumu, joka kans pukkaa kilokaupalla hedelmää, joten erinäiset luumureseptit ovat tosiaankin hakusessa. Kivasti kypsyvät hiukan myöhemmin kuin siniset luumut, joten ihan samalla sekunnilla ei tarvi työstää hirmuista määrää luumuja.
Sinikka on naimisen peruja, vai pitäisikö sanoa vanhenemisen peruja, sillä saimme sen miehen isoäidin pihalta, kun mummu kuskattiin palvelutaloon. Punaluumu on sen sijaan ihan itse ostettu, kun puutarhuri on niin perso kaikelle punaiselle.
Maultaan nuo punaiset ei ole niin makoisia kuin siniset, mutta sen verran hyviä kuitenkin, jotta ansaitsevat paikkansa pihan perukoilla. Ampiaiset tosin tykkäävät kummastakin yhtä paljon. Punainen versio on puuna korkeampi, joten luumut kasvavat ikävän korkealla. Putoaakohan ne sieltä hyväkuntoisina alas vai tartteeks mun lähteä kiipeilemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti