Kenenkähän kuningasajatus oli istuttaa pihalle tyrnejä? Onhan ne kauniita, hopeisina ryöppyäviä puskia, ja niiden marjat näyttää upeilta kaiken sen hopean keskellä - ja maistuvatkin hyviltä. Mutta voi hesus, mikä nykertäminen niiden marjojen poimimisessa on! Yksi kerrallaan pitää yrittää nitkuttaa niitä irti ja jos puristat liian kovaa, litsahtaa hapokasta marjamehua suoraan silmään. Loput mehuista valuu sormia pitkin ja jäädyttää näpit syyskuun viimassa. Ja sit on vielä ne piikit joita pitää väistellä. Ja ne minipiikit, jotka huomaat vasta parin päivän päästä, kun ne ovat jo ehtineet tulehduttaa sormenpäät.Eikä siinä vielä kaikki. Jos unohdat marjat vajaaksi vuorokaudeksi keittiön pöydälle a) kulhosta pölähtää pilvi pikkukärpäsiä ja b) marjat ovat aloittaneet käymisprosessin. Tyrniviinaa, anyone?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti