Alkukesästä maissinhimo oli kova, mutta satotoiveet karisivat pian, kun helteen kourissa maissinkorret jäivät lyhyiksi ja tähkät kapeiksi. FMI ennusti jo kylmiä öitä, joten iltapäivälenkin jälkeen vinkkasin chefille, että revin maissit maasta ja katson, onko siellä mitään syötävää. Olisi tietysti pitänyt jo siitä tajuta, kun maissien ympärillä pörräsi ampiaisia, että kyllä siellä jotakin makeaa on.Maissintähkien kuoriminen oli ällöä puuhaa, sillä kuorien sisältä paljastui gaziljoona mustaa kirvaa. Ihan sisälle asti eivät onneksi olleet päässeet bilettämään.
Yllätys oli aikamoinen, kun suurin osa tähkistä oli osittain jo kypsynyt. Paiskasimme ne saman tien paistinpannulle ja nautimme alkupalaksi. Maku oli huikean makea, mutta se täyteläinen maissiaromi puuttui. Syöminen oli mukavaa, kun siemenet irtosivat helposti, eivätkä niiden kuoret jääneet hampaiden väliin jäkittämään. Muutamasta tähkästä tuli maha hyvin täyteen.
Kyllä mä vielä ens vuonna kokeilen maissinkasvatusta. Pakkohan sen on joskus onnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti