Muhkeaa mustaa

Aroniat tuottavat valtavaa satoa. Pikimustat marjat painavat pensaat suorastaan lanaan, joten muutamasta pensaasta on täytynyt ravistella marjoja jo pois, jottei oksat väänny ihan venkuroiksi.

Kauhea harmi jättää noin suuri saalis käyttämättä, mutta valitettavasti aronian maku ei meikäläisen makuhermoja kutkuta. Viime vuonna annoin pakkasen purra marjoihin makeutta, mutta ei aroniamehusta siltikään tullut tarpeeksi miellyttävää. Kollegat kehuvat aronialikööriä hyväksi, mutta meikäläinen ei ole makeiden juomien ystävä, joten en noita likööriksikään väännä.

Jollekin nuo puutarhassa kyllä maistuvat, sillä siellä täällä on sinisenmustia kakkakasoja, joten eivät marjat onneksi ihan hukkaan mene :-D

Pinkkiä talon kulmalla

Verbenat oli yllättävän hyvä hankinta keväällä: kasvoivat muhkeiksi puskiksi, eivät hätkähtäneet helteitä, eivätkä tällä hetkellä hätkähdä pakkasiakaan. Kohta ovat puolisen vuotta kukkineet täyttä häkää riemastuttavin pinkein kukin.

Vähällä hoidolla ovat pärjänneet: keväällä laitoin ruukkuihin lannoitetta ja kesällä kastelin silloin tällöin. Puutarhakaupan kyltissä luki, ettei kuolleita kukkia saa nyppiä, joten en ole sitäkään tehnyt.

Ens vuonna noita vois hommata useampaankin ulkoasetelmaan, ainakin talon edustalle ja kenties vaikka portinpieliin, isäukon tekemiin telineisiin.

Gladiaattori kasvimaalla

Chefin kanssa ollaan palsternakkafriikkejä, joten joka vuosi sitä kasvatetaan ja joka vuosi ollaan myös saatu kivasti tulostakin. Palsternakka tuntuu tykkäävän hevosenkakasta, sillä tänä vuonna ovat erityisen isoja ja makoisia, kun saivat keväällä kakkaa niskaansa.

Tai sitten kyseessä vain on erityisen hyvä lajike, Gladiator. Aiemmin ollaan kokeiltu Daggeria ja White Gemiä, jotka ovat myös olleet hyvänmakuisia, mutta eivät kooltaan noin muhkeita kuin Gladiator. Tai sitten se on vain ollut kakasta kiinni.

Yhden rivin palsternakkaa istutin aika myöhään, joten se jääköön mullan alle nököttämään kevääseen asti. Moni kun väittää, että palsternakan maku paranee pakkasen puraistua. Ja onhan se mukava ajatus saada heti roudan sulattua tuoretta palsternakkaa omasta kasvimaasta.

Hopeaa ja oranssia

Kenenkähän kuningasajatus oli istuttaa pihalle tyrnejä? Onhan ne kauniita, hopeisina ryöppyäviä puskia, ja niiden marjat näyttää upeilta kaiken sen hopean keskellä - ja maistuvatkin hyviltä. Mutta voi hesus, mikä nykertäminen niiden marjojen poimimisessa on! Yksi kerrallaan pitää yrittää nitkuttaa niitä irti ja jos puristat liian kovaa, litsahtaa hapokasta marjamehua suoraan silmään. Loput mehuista valuu sormia pitkin ja jäädyttää näpit syyskuun viimassa. Ja sit on vielä ne piikit joita pitää väistellä. Ja ne minipiikit, jotka huomaat vasta parin päivän päästä, kun ne ovat jo ehtineet tulehduttaa sormenpäät.

Eikä siinä vielä kaikki. Jos unohdat marjat vajaaksi vuorokaudeksi keittiön pöydälle a) kulhosta pölähtää pilvi pikkukärpäsiä ja b) marjat ovat aloittaneet käymisprosessin. Tyrniviinaa, anyone?

Jouluisia syysasetelmia

Kesäkukat alkoi jo näyttää ränsistyneiltä, joten auton nokka suunnattiin kohti puutarhakauppaa. Olin jo visioinut havujen täyttämät ruukut, joista nousisi jotain mustanpuhuvaa lehdykkää, mutta plääh, kaupan valikoima oli perinteinen ja pliisu.

Punaiset syklaamit kuitenkin sykähdyttivät sen verran, että päätyivät mukaan, vaikka eivät talvea kestäkään. Täytyy niiden tilalle sitten kehittää jotakin myöhemmin. Jotenkin tuo set-up on kovin jouluinen: tuijat muistuttavat joulukuusta ja syklaamit ovat kuin pienet tontut kuusten juurella.

Hopeavitjat olivat säilyneet koko kesän niin hyvin, että kukkatikkaita purkaessa istutin vitjat vielä roikkumaan noiden isojen ruukkujen etuosasta alas. Näin tuli asetelmasta kaikkien taiteen sääntöjen mukainen.

I've created a monster

Työkuorman alla ei puutarhuriparka ollut jaksanut raahautua kasvariin vähään aikaan. Niinpä oli yllätys, kun kasvarin nurkan oli vallannut jumalaton pöheikkö San Marzanoa. Tomaatteja pöheikön keskellä ei näy kuin vajaa kourallinen, mutta sitäkin enemmän lehtiä ja muhkean paksuja varsia.

Yritin leikellä pahimpia oksia pois, jotta tomaatteja pystyisi havainnoimaan, mutta puska on niin valtava, että lopetin homman lyhyeen. Kasvakoon nyt sitten, vaikkei tomaatteja tuotakaan. Onpahan vielä pala Italiaa kasvarissa.

Gardeners' Worldissä kehotettiin jo tuomaan kaikki paprikat ja tomaatit sisälle kypsymään, mutta kyllä mä vielä sinnittelen niiden kanssa tuolla kasvarissa. Kasvarissa niihin kuitenkin tulee makua - sisätiloissa ainoastaan väriä. Ehkä vielä tulee aurinkoisia päiviä punehduttamaan paprikoiden ja tomaattien poskia.

Terassi talviteloille

Terassikausi on tältä vuodelta päättynyt. Koristeet ja pehmusteet kannettiin varastoon odottamaan kevättä. Kalusteet kasattiin röykkiöksi, jotta jää tilaa tuoda sinne joulukuusi 3 kuukauden päästä. Naukseri vielä toiveikkaasti päivystää oven takana, sillä terassin edessä on ruokinta-automaatti, joka tarjoaa non-stop oravaelokuvaa katseltavaksi.

Terassin kukka-asetelmat ovat vielä niin hyvännäköisiä, etten raaski niitä heittää pois talviasetelmien tieltä. Anopinkieli on kyllä esikuvansa mukainen: kestävä ja sitkeä, eikä jäädy edes pakkasella :-D

Jotain kivaa ja värikästä olisi mukava noihin ruukkuihin laittaa, jahka talvi alkaa lähestyä. Viime vuonna menin jo niin mauttomuuksiin, että mietin muovikukkahärpäkkeitä, mutta paranin onneksi, ennen kuin ehdin moista toteuttaa. Värikkäitä lyhtyjä havujen sekaan? Jotain muuta valosysteemiä?