Tuisku ja pakkanen jatkuu, samoin mulluus. Olen pikkuhiljaa luopunut suurimmasta osasta sisäkasveja, kun niiden kasvattaminen ei innosta. Jäljellä olevien oli nyt aika saada alleen uudet mullat, joten lumimyräkän tuivertaessa ulkona vetäydyin kasvieni kanssa kylppäriä sotkemaan.Anopinkieli on tykännyt kasvaa makkarin ikkunalla jo useamman vuoden ja on kasvattanut itselleen koko joukon jälkeläisiä. Olisin alunperin halunnut sen vanhanaikaisen väriversion, enkä tätä kirjavalehtistä, mutta kun anopinkieli-iili iski, oli kukka saatava, eikä silloin kaupassa ollut muita vaihtoehtoja. Tätä kaiffaria en ole raaskinut heittää pois, kun se niin uskollisesti pukkaa uutta poikasta.
Napsin nyt siitä tukun poikasia irti ja istutin ne taimipotteihin. Tuli nimittäin yhtäkkinen visio anopinkielistä kasvamassa terassin edustan ruukuissa, joiden muotoon anopinkielet sopivat hyvin. Jahka tuo 100-metrinen lumikerros tuosta joskus sulaa ja pakkaset väistyy, teen ruukkuihin anopinkieliasetelmat. Jotain matalahkoa kukkaa seuraksi ja jotain roikuvaa. Sitten voi kesän leikkiä olevansa Madeiralla, jossa anopinkielet ja-hampaat kasvavat pitkin poikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti