Talomme alkuasukkaat olivat pykänneet etupihalle pikkiriikisen kukkapenkin, jossa kasvoi mm. harjaneilikkaa. Ikinä en ollut moiseen kukkaan törmännyt, enkä kauheasti pitänyt sen kirjavuudesta - seassa kun kasvoi pinkin ja valkoisen eri muunnelmia. 70-luvun kukkakaupan neilikan retrotuoksu kuitenkin sai armahtamaan kasvin, ja siitä lähtien se on saanut vapaasti levitä pitkin kukkapenkkiä.Ja kyllä se levisikin. Jep, imperfektissä. Toissavuoden julmetun suuri myyräpopulaatio nimittäin tuhosi koko harjaneilikkakasvuston. Kyllä harmitti, kun ei enää voinut omassa pihassa tuoksutella neilikkaa. Ihmetytti, miten myyrät saivatkin tuhottua kaiken niin perusteellisesti.
Uusi ihmetyksen aihe tuli tänä kesänä: kaikkien muiden kasvien keskeltä alkoi uudestaan pukata harjista ja vieläpä kukkivaa versiota - harjishan kukkii joka toinen vuosi. Jossain mullan uumenissa oli muutama siemen säilynyt, ja viime kesän olivat kasvaneet muiden kukkien suojissa piilossa. Myyrät siis hävisivät tämän kisan. Tai oikeammin kai voittivat, sillä nyt niille kasvaa syötävää ens vuodeksi, jolloin myyräpopulaatio on taas huipussaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti